Työyhteisösovittelu on alihyödynnetty keino.

Työyhteisösovittelu on alihyödynnetty keino työilmapiirin parantamiseen ja konfliktien rakentavaan käsittelemiseen.

Sana työyhteisösovittelu herättää usein jännitystä, pelkoa, vastustusta ja/tai lisäkysymyksiä. Työyhteisösovittelijana olen saanut käytännössä kokea, miten se herättää myös toivoa paremmasta.

Työyhteisösovittelulla on monia hyötyjä:
⇒ Ilmapiirin parantuminen
⇒ Vuorovaikutus- ja yhteistyökulttuurin parantuminen
⇒ Työrauhan palautuminen
⇒ Uudenlaisen ajattelun aktivoituminen ja näkökulmien laajeneminen
⇒ Työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen parantuminen
⇒ Työtehon ja tuottavuuden kasvu
⇒ Vähentyneet sairaspoissaolot ja sijaistarpeet

Joskus ilmapiirin puhdistamiseen ja asioiden näkyväksi tekemiseen tarvitaan ulkopuolista, neutraalia tahoa, joka auttaa tulemaan kuulluksi, tasaamaan tilanteen jännitettä sekä muodostamaan avoimempaa ja arvostavampaa keskusteluyhteyttä osapuolten välille ratkaisujen löytämiseksi.
Kyse ei välttämättä ole siitä, etteikö johtaja tai esihenkilö osaisi hoitaa tilannetta, vaan siitä, että neutraali ja puolueeton ulkopuolinen tuo tilanteeseen happea, joka mahdollistaa tilan asioiden rakentavaan käsittelyyn ja syvempään ymmärrykseen. Myös silloin, kun johtaja tai esihenkilö on itse tilanteessa jollain tavoin osallisena.

Asioiden näkyväksi tekeminen ja keskustelu asioista niiden oikeilla nimillä, mahdollistaa tarkoituksenmukaiset toimintatavat ja toimenpiteet tulevaisuutta ajatellen. Joskus se, että uskalletaan sanoa ettei puhuttu todellisista ongelmista, auttaa meidät juurisyiden luo.
Työyhteisösovitteluprosessin aikana musta-valkoiseen ajatteluun löytyy usein lisää värejä, vähintään harmaan sävyjä, jotka voivat ajan myötä kirkastua edelleen, jos niille antaa mahdollisuuden. 

Vaikka prosessin päätteeksi joku päätyisi lähtemään työpaikasta, antaa työyhteisösovittelu paremmat edellytykset tehdä sen ilman menneiden katkeraa muistelua. Tällöin ongelmiin on pyritty vaikuttamaan ja uudelle alulle annettu mahdolisuus. Tällöinkään lähdön syy ei ole työyhteisösovittelu, vaan kirkastunut tilannekuva, joka tuo esille miten kannattaa edetä yksilöiden ja yhteisön kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.